Reilusti yli vuosikymmenen tauon levytysrintamalla pitäneen Acceptin uuden levyn aloitusraita Beat The Bastards vetää naaman vakavaksi. Tätäkö me nyt saamme, tusinaheviä tusinariffeillä. Rutina saa loppua, kun bändi pääsee kakkosraitaan Teutonic Terror. Acceptin ajatus on sittenkin tallella. Biisit eivät sisällä pahemmin krumeluureja, mutta melodiset riffit tarttuvat tajuntaan melkein kertaheitolla.
Tuore Accept-kiekko on vaikea pala. Koska edellisestä levystä on jo aikaa ja bändissä on vielä uusi laulaja, joka nyt sattuu aina olemaan keskeisin lenkki bändissä, vertailukohta on liian kaukana menneisyydessä. Uudesta materiaalista voi löytää paljon tuttuja elementtejä, tuoreita ei ehkä niin ole haettukaan.
Kappaleet ovat suurimmalta osin vahvoja näyttöjä Acceptin musiikillisesta laadusta. Mukana on nimiraidan ja Pandemicin kaltaisia sävellyksiä, joiden voi ounastella keikoilla istuvan mainiosti Princess Of The Dawnin tai Balls To The Wallin kavereiksi. Oikeastaan alkutahtien aiheuttama pelko oli turhaa, sillä toki Acceptin miesten kokemuksella syntyy laadukasta metallijunttaa.
Acceptin uusi laulaja Mark Tornillo on hieman samanlainen riivinrauta kuin Udo, mutta se ei haittaa. Monipuoliseksi hän ainakin osoittautuu, sillä myös puhtaammat lauluosuudet hoituvat mieheltä erinomaisesti.
