Helsinkiläinen laulaja ja lauluntekijä Aino Venna kuuluu hupenevan vuoden ilahduttavimpiin tulokkaisiin. 30-vuotias taiteilija mainitsee esikuvikseen Marlene Dietrichin ja Edith Piafin. Osuvimmiksi vertailukohdiksi hahmottuvat kuitenkin loistavat nykynaiset Madeleine Peyroux ja Emily Loiseau, eivätkä pelkästään sen tähden, että kumpikin levyttää yhtä luontevasti englanniksi ja ranskaksi.
Aino Vennan musiikissa kuuluvat chansonin lisäksi folk, jazz ja blues. Levyn avaava Waltz To Paris voisi kuulua Leonard Cohenin laulukirjasta irronneelle lehdelle. Tony My Pony kuulostaa 1950-luvun lopun rock’n’roll-balladilta. Pian vaikutteiden jäljittäminen kuitenkin unohtuu. Kaiuttimista tulvii yksinkertaisesti tavattoman hyvää, herkkävireisesti soitettua ja laulettua akustista musiikkia, jollaista ihmiskunta aina tarvitsee ajasta, paikasta ja trendien oikuista riippumatta.
Traditionaalinen spirituaali Trouble Of The World on levyn ainoa lainakappale. Ylermi Rajamaan sellon sävyttämä omaperäinen sovitus välittää kauniisti elämänväsymyksen ja tuonpuoleisen toivon tunnelmat. Tuskin kukaan protestoisi, vaikka Aino Venna yhtyeineen levyttäisi vaikkapa neljänneksi albumikseen kokoelman muiden tekemiä lauluja.
