”Te saatanan kurjat ette tunne elämää”, laulaa Ajattaran liideri Pasi Koskinen yhtyeensä neljännen albumin viidennessä kappaleessa Eksyneet. Oi kerro meille Pasi, kerro!
Internetin ilmainen tietosanakirja Wikipedia kertoo Ajattaran olleen paha naispuolinen metsänhaltia, joka vei metsämiehiä ja metsästäjiä harhaan. Ajattara mainitaan suomenkielisessä Raamatussa monikossa 3. Mooseksen kirjassa: ”Ei pidä ajattaroille uhrattaman” – ruotsinkielisessä käännöksessä ”åt djeflomen”, paholaiselle. Eli kun tässä tapauksessa paholainen on oletettavasti nainen, niin mitä löytyy Pasi Koskisen ja kumppaneiden helmojen alta?
Ainakin paholaiselta sanotaan löytyvän parhaat kappaleet, eikä Ajattaran neljänneltäkään albumilta kuulla latteaa gospelia. Ajattara ei ole vieläkään katsonut tarpeeksi muuttaa ilmaisuaan, vaan kristityt murskataan yhä suomenkielisellä misantropialla, primitiivisillä sävellyksillä ja alkukantaisesti junnaavilla tempoilla.
Suomalainen sielun veli Ajattaralle on varmasti Barathrum, mutta Ajattaraa voisi kutsua myös mustan metallin AC/DC:ksi. Äpären kappalemateriaali on tasaisen vakuuttavaa, mutta yllätyksetöntä. Siksi Ajattara- ja Pasi Koskinen -fanien kannattaa etsiä vaihtelunsa Mannhain, Shape Of Despairin tai To Separate The Flesh From The Bonesin tuotoksista.
