Ajattara palaa Joululevynsä ja akustisen Noitumaan (molemmat 2009) jälkeen tutuille apajille. Murhat-albumin aloittava Kunnes taivas meidät erottaa ei silti ole mikään itsestään selvä valinta levyn ensimmäiseksi kappaleeksi. Biisin säkeistöissä jytisee rivakka tuplabasarikomppi ja puhdasta laulua sisältävä kertosäe on melkoista suomirokkia.
Kakkoskappale Ihmisen luku starttaa shamanistisella kurkkulaululla ja keskitempoinen sekä hidas tumma metalli alkaa saada levyllä valtaa. Äänimaailma on pelkistetyn raaka ja tekstit albumin otsikon mukaisesti kuin sysimustaa Rytmihäiriötä. Murhat on silti kaukana yksiulotteisesta mäiskeestä ja junnauksesta, vaikka blackmetalvaikutteista ei tingitä kaupallisempaan suuntaan eikä tarttuvuutta korosteta.
Levy ilahduttaa monipuolisuudellaan, kun esimerkiksi Aura-kappaleessa johtohahmo Ruojan ajatukset ovat tainneet pyöriä tiiviisti Amorphisin reunion-keikkojen ympärillä ja Apilas viedään kertosäkeessä vielä avausbiisiäkin radioystävällisimmille linjoille. Brutaali mutta otteessaan pitävä Murhat saattaa olla parasta Ajattaraa koskaan.
