AKNESTIK: Vedenpaisumus

Aknestikille ei voi olla nostamatta hattua. Miehet ovat tehneet naiivistista, romanttista popmusiikkiaan jo seitsemän albumillisen verran eikä missään vaiheessa nouseminen suomirokin supersarjaan ole ollut oikeastaan lähelläkään. Yhtye on vain tehnyt omaa musiikkiaan sen kummemmin trendeistä piittaamatta. Suomirokkia on Aknestikin ylivoimaisesti suosituin viisu, mutta Vedenpaisumuksella on monta aivan yhtä vahvaa esitystä. Olisikohan nyt aika pudottaa Don Huonojen kaltaiset mammutit omalle tasolleen: Aknestikin taakse?
On oikeastaan ihme, että kovimmat kitaramusiikin ystävät niin usein ylenkatsovat Aknestikia. Parhaimmillaan epäonnekkaasti nimetty yhtye tekee nimittäin uskomattoman sujuvaa mollivoittoista kitararokkia, mutta sitähän eivät nämä trendikkäät Fred Perry -popparit tule koskaan ymmärtämään. Sadepäivän trumpetti soi kuitenkin sen verran heleästi, että mikäli Aknejen laulukieli olisi englanti, moppitukat olisivat lääpällään. Maailman ääriin -sävelmä soi henkeäsalpaavan kauniisti ja etenkin kertosäe nostattaa kylmät väreet niskavilloihiin. Ja on Aknestikin päämiehen Jukka Takalon äänestä sitten mitä mieltä tahansa, on nostettava hattua miehen sanoituksille: musiikillisesti aivan helvetisti Suomirokkia-hittiä muistuttavan Naapurin tyttö -biisin kertomus kauniista naapurin tytöstä, joka karkaa suurkaupungin vilinään kuuluisuuden toivossa päätyäkseen vain lööppilehdistön riepoteltavaksi ja tämän jälkeen Jeesuksen oppien sanansaattajaksi on aina yhtä ajankohtainen.
Jukka Takalo on aina tunnustanut ihailevansa Steven Patrick Morrisseyta, ja tämä käy selville viimeistään Äänisen säkeistöistä, joissa ollaan yksinäisimpiä yksinäisistä, annetaan lähtökäskyjä pommikoneille ja hypätään Äänisen kuohuihin. "In a seaside town/ they forgot to bomb down…" Sävellyksenä kyseinen kappale voisi olla toisen Morrissey-entusiastin, Kentin Jocke Bergin kynästä lähtöisin. Mikä ei tässä tapauksessa ole huono asia, sen verran dynaamisesti Ääninen lipuu eteenpäin.
Vedenpaimukselta ei löydy oikeastaan kuin yksi vähemmän onnistunut sävellys, omituinen Niin se tapahtui, joka löntystää eteenpäin laiskasti ja päämäärättömästi. Kertomus on ihan mukava Johnny Cash -henkinen tappotarina, mutta mitä pirua kertosäkeen lause "Nyt suree Pohjanmaa" oikein tarkoittaa? Kumarrus puukkojunkkareita kohtaan? En ymmärrä.
Uskokaa sanaani: Vedenpaimusta parempaa suomeksi laulettua kitarapoplevyä ei tänä vuonna ilmesty.