Herra Romantikko on tehnyt pitkästä aikaa albumillisen itselleen. Alihan kirjoittaa nykyisin työkseen tekstejä muille, joten on hienoa että mies on siinä sivussa saanut kasaan myös oman levyn. Ali kun on aina kuulunut omiin suosikkeihini sieltä Keban ajoista lähtien. Kai se on se miehen salattu herkkyys, jonka Ali osaa niin vaivattomasti pukea sanoiksi. Alin rakkauslauluissa päästään pintaa syvemmälle. Hyvänä apuna siinä ovat hänen biiseillensä tunnusomainen pehmeys, olivatpa ne kuinka rokkia tahansa. Tosin Merensiniset silmät -levyllä ei niin kovin paljon varsinaista rock´n´rollia kuulla. Popliinitakki on muuten hiljaisemman levyn sieltä rokkaavimmasta päästä. Poppirokkia kuullaan myös Alin ja Costin duetossa Kellot seisahtuu.
Suorastaan silmiäkostuttavan kaunista antia albumilta löytyy useammankin biisin verran. Tää on mun kotini puhuu elämän tarkoituksesta muutamalla yksinkertaisella lauseella, mutta niin perin liikuttavasti, ettei pettyneinkään voine väittää vastaan. Valkoinen kappeli kertoo sekin rakkaudesta, tällä kertaa isän ja pojan välisestä siteestä menneessä aikamuodossa. Intiimiä ja koskettavaa, kuten koko albumi.
ALI: Merensiniset silmät
Arvio julkaistu Soundissa 12/1998.
Kirjoittanut: Mika Junna.
Arvio
ALI
Merensiniset silmät
Texicalli
Merensiniset silmät
Texicalli