Teininä syletti kauheasti se Alice Cooperin Poison. Desmond Childin kanssa kasattu tukkahevilällätys, joka rasitti hermoja samoihin aikoihin kuin Jive Bunny, Simply Red ja Milli Vanilli. Alice Cooperin piti olla sekopäinen kauhurockkovis eikä mikään opportunistinen balladihevari. Tämä boksillinen erikoisuuksia sijoittuu kauas historian ennen Desmond Childin likaista kosketusta.
Tämä on todellakin boksillinen erikoisuuksia, sillä lootan neljä cd:tä eivät sisällä yhtään alkupään studiolevyiltä tuttua versiota. Pääasiallinen kohderyhmä lienee Cooperin psykedeelistä rokkia ja puoliprogressiivistä protoheviä sisältävän varhaistuotannon asiantuntijat ja ystävät. Mukana on demoja, liveversioita, hillittömiä radiomainoksia, haastatteluja ja yleisesti ottaen karummalla autotallisoundilla rutisevia äänidokumentteja Alice Cooperin ensimmäiseltä kymmenvuotiskaudelta.
Mukana on mielenkiintoista sekoilua, kuten School’s Out -biisin lapsikuoron treenailua studiossa, ja aidosti hikistä autotallirokkia, kuten saman biisin demoversio. Kiinnostavin yksittäinen täky on sopivalla tavalla ruttuinen keikkaäänite Killer Live St. Louis 1971, joka täyttää laatikon neljännen cd:n. Se todistaa, että Alice Cooper bändeineen tykitti aikoinaan yhtä verevästi kuin Detroit-klassikot MC5 tai The Stooges.
Hyvää ja välillä varsin hämmentävää rokkia seitsemällä ensimmäisellä levyllään esittänyt yhtye nimeltä Alice Cooper esittäytyy tällä boksilla arvaamattomana ja eläväisenä retkueena. Laatikko on koostettu kaikin puolin asiallisesti. Löytyy kovaa kantta, harvinaista valokuvaa ja muistelmia. Musiikillinen sisältö vaatii pohjalle aiempaa paneutuneisuutta aiheiseen tai poikkeuksellista mieltymystä vouvaavaan kasettisoundiin.
