ALICIA KEYS: The Element Of Freedom

Arvio julkaistu Soundissa 2/2010.
Kirjoittanut: Pauli Kallio.

Maailma on siinä mielessä tasa-arvoinen, että myös nuorten, kauniiden ja lahjakkaiden sydämet särkyvät. Norah Jones puristi koettelemuksistaan oivallisen The Fallin. Myös Janitan kriisiselvitys Haunted kestää kuuntelua. Parhaassa tapauksessa suru avaa tietä luovuudelle.

Arvio

ALICIA KEYS
The Element Of Freedom
J Records

Maailma on siinä mielessä tasa-arvoinen, että myös nuorten, kauniiden ja lahjakkaiden sydämet särkyvät. Norah Jones puristi koettelemuksistaan oivallisen The Fallin. Myös Janitan kriisiselvitys Haunted kestää kuuntelua. Parhaassa tapauksessa suru avaa tietä luovuudelle. Huonoimmassa se sumentaa tajunnan, johtaa ilmeisimpiin sanakäänteisiin ja tehottomiin tehokeinoihin.

Alicia Keysin tunteiden aitoutta ja tarkoitusperien puhtautta on turha epäillä. Ei kukaan jaksa keksiä itselleen sydänsuruja koko levyn tarpeiksi. Ikävä kyllä Keys ei keksi mitään muutakaan. Hän luottaa ääneensä niin paljon, että kuvittelee kliseejonojen riittävän sanoituksiksi: ”Gonna make it without you”, ”A million miles away”, ”That’s how strong my love is” ja niin edelleen. Tunteen roihua piisaa, mutta niukat ideat paisutetaan mahtaileviksi stadionballadeiksi.

Kannen tarra mainostaa erikseen neljää hittiä. Paksuimmin on kirjallettu Try Sleeping With A Broken Heart, jolla Keys huhuilee kolkon kolinan säestyksellä. Beyoncén kanssa riehakoitu Put It In A Love Song poikkeaa melankolisesta linjasta, ja kuulostaa tiivistelmältä laulajavieraan hiteistä. Sanoitus pilaa Doesn’t Mean A Thingin. Empire State Of Mind (Part II) kalpenee vertailussa esikuvaansa, Billy Joelin New York State Of Mindiin.

Koko levyllä vain Love Is Blind edustaa sitä tasoa sitä, jolle Keysin pitäisi kaiken järjen mukaan yltää koko ajan. Olen pettynyt. Suorastaan loukkaantunut.

Lisää luettavaa