THE ALLMAN BROTHERS BAND: The 1971 Fillmore East Recordings

Arvio julkaistu Soundissa 9/2014.
Kirjoittanut: Pekka Laine.

Arvio

THE ALLMAN BROTHERS BAND
The 1971 Fillmore East Recordings
Mercury

Aluksi ajatus livealbumiklassikon paisuttamisesta kuuden laserlevyn kansioksi tuntuu kohtuuttomalta.

Yllättäen yliannostus puolustaa paikkaansa. The Allman Brothers Bandin keikkarypistys New Yorkin Fillmore East -teatterissa keväällä 1971 on aiheesta tarunhohtoinen. Mustavalkoisella bändipotretilla päällystetty tupla-albumi on merkkipaalu liveäänitteiden historiassa. Se on myös yksi 1960-lukulaisen bluesrockgenren dokumentoiduista huippuhetkistä, joka ikuistettiin ennen kuin pitkien soolojen ja väsymättömän bluespohjaisen jammailun idea manerisoitui ja mätäni.

The Allman Brothers Band oli syvän etelän vastine englantilaisille kitarakuninkaille ja länsirannikon hämyille. Veljespari Duane ja Gregg Allmanin johtama kuusikko veivasi Fillmoressa muutaman illan perusohjelmistoaan vapautuneesti ja − kuten käsillä oleva kansio todistaa − herpaantumattomalla intensiteetillä. Tuottaja Tom Dowd vangitsi nauhalle kaiken karvoineen päivineen. Nyt kuulemme myös ne karvaiset osat eli aikanaan Live At The Fillmore East– ja Eat A Peach -albumeilta pois raakatut esitykset.

Huippukuntoinen The Allman Brothers Band selvästi rakasti yhdessä soittamista eikä pelännyt riskejä. Turvaverkkoa ei tarvittu, koska homma oli hansikkaassa. Kitaristi Duane ”Skydog” Allmanin virta tuntuu ehtymättömältä. 24-vuotias pyssysankari viiltää jokaisen slidefraasin ja soolon pätkän kuin viimeistä päivää eläisi. Toinen pääsolisti Dickey Betts on kissamaisempi ja salaperäisempi. Bettsin jatsahtava melodinen vainu nostaa joka ilta yhtyeen bluesmuurien yli. Hänen bravuurinsa In Memory Of Elisabeth Reed on jokaisen kansioon pakatun viiden konsertin hämyinen kliimaksi.

Solistisen osaamisen sijaan The Allman Brothers Bandin todellinen salainen ase oli yhtyeen kollektiivinen voima. Kahdet rummut, uhkarohkeat bassolinjat, muhkea hammond, rouhea laulu ja hurmahenkiset kitarat kietoutuivat ainutkertaiseksi äänikudokseksi. Tässä ryhmässä riitti sielua, staminaa ja myös pokeria kokeilla älyttömyyyksiä. Vaikka mukana jammailevat kollegat sähläsivät välillä, syvän etelän karavaani jatkoi kulkuaan pelottavalla päättäväisyydellä.

Lisää luettavaa