Elokuussa 1973 ilmestynyt Brothers And Sisters oli jo viides albumi The Allman Brothersilta, mutta samalla uusi alku. Bändin kuuluisin jäsen, Derek And The Dominosissakin loistanut ja paljon Stax-sessioita soittanut slide-virtuoosi Duane Allman oli äkisti kuollut 1971 ja bändin yhteishengen erityisenä lietsojana tunnettu basisti Berry Oakley menehtyi kesken levytyksen moottoripyöräonnettomuudessa.
Menetykset muuttivat bändin dynamiikkaa. Päälaulaja-urkuri Gregg Allmanin ja kakkoskitaristi Dickey Bettsin roolit kasvoivat. Duanea ei korvattu toisella kitaristilla, vaan pianisti Chuck Leavellilla. Basistiksi tuli Lamar Williams, rumpali Butch Trucksin ohella bändin toinen musta jäsen.
Niinhän siinä kävi, että Brothers And Sistersistä tuli yhtyeen ensimmäinen listaykkönen ja platinalevy, kun siltä lohkaistu, Bettsin laulama ja säveltämä Ramblin’ Man nousi sinkkulistan kärkeen. Keikkapaikat ja yleisö laajenivat ratkaisevasti.
Tänään bluesia, jazzia ja rockia sekoitellut albumi kärsii aivan toisenlaisesta musiikkibisneksen ilmapiiristä. The Allman Brothers oli ja on nyky-kokoonpanossaankin elementissään livenä: emo-cd:n studiokappaleetkin ovat usein yli viisiminuuttisia, lauteilla vartti ei tuntunut missään. Soitto sujuu hurmaavan vaivattomasti ja tänään harvinaisella keveydellä, mutta enää siinä ei ole mitään uutta. Southern rockin malliksi muodostunut Ramblin’ Man erottuu ilmavalla kantrahtavuudellaan Greggin jäyhällä auktoriteetilla murisemista blues-numeroista, joista parhaiten toimivat rauhalliset Allman-originaalit Wasted Words ja Come & Go Blues.
Ylijäämäpaloista ja treenijameista koostuva kakkos-cd puhuttelee korkeintaan kovimpia faneja. Kolmos- ja nelos-cd:t esittelevät bändin Winterlandin lavalla syyskuussa 1973. Meno on pitkässä jazz- ja progevaikutteisessa jammailussaan komeaa, mutta yllättävän sovinnaista.
