AMORAL: Decrowning

Arvio julkaistu Soundissa 10/2005.
Kirjoittanut: Marko Säynekoski.
Jos Amoralin kehitystä ajattelee hieman pidemmälle kuin debyyttilevyyn, on yhtye mennyt eteenpäin hyvin nopealla tahdilla. Ensimmäisen demonsa aikaan se oli vielä selkeästi suoraviivaisemmilla linjoilla ja kappaleet kovasti kehitystä vaativalla asteella.

Arvio

AMORAL
Decrowning
Spikefarm

Jos Amoralin kehitystä ajattelee hieman pidemmälle kuin debyyttilevyyn, on yhtye mennyt eteenpäin hyvin nopealla tahdilla. Ensimmäisen demonsa aikaan se oli vielä selkeästi suoraviivaisemmilla linjoilla ja kappaleet kovasti kehitystä vaativalla asteella. On hienoa kuulla, että bändin tilanne on nyt täysin toinen.

Amoral rynkyttää napakkaa deathia, jossa melodioilla on keskeinen osuus. Yhtyeen biisit eivät vieläkään ole tavatonta yksityiskohdilla kikkailua, mutta kuka sellaista tarvitsee, kun kokonaiskuva muodostaa herkullisen kattauksen sulavalinjaisuutta, napakkuutta, melodisuutta ja räyhähenkeä. Amoral onkin kokonaisvaltaisemmilla linjoilla. Yhtyeen biisien kiinnostavimmat yksityiskohdat löytyvät pienistä poikkeuksellisista melodiapätkistä, jotka toimivat oivallisina sillanrakentajina kappaleiden osien välillä.

Amoral on tyylillisesti kallellaan ruotsalaisbändeihin päin, ja vaikka yhtyeen omaperäisyys on pikkuhiljaa puhkeamassa selkeämmin esille, biisit kärsivät vielä lievästä kasvottomuudesta. Säveltäjinä yhtyeen jäsenet kuitenkin osoittavat vakaita pyrkimyksiä yrittää etsiä ratkaisuita, joiden ansiosta Amoral voisi selättää paljon kuulleet kalmafanit kertaheitolla. 

Lisää luettavaa