AMORAL: In Sequence

Jaa Facebookissa
Amoral

Viimeistään laulajanvaihdoksen myötä juuriinsa pesäeron rakentaneen Amoralin viime levy Fallen Leaves & Dead Sparrows (2014) oli yksi tyylien sekamelska, mutta ihme ja kumma napakasti hanskassa. Oma kritiikkini osui lähinnä jo kiviriipaksi muodostuneisiin rähinälauluihin, minkä vuoksi uutinen alkuperäisen korisijan Niko Kalliojärven paluusta miesvahvuuteen loi kissankokoisen kysymysmerkin yhtyeen ylle.

Toiko vanhan jäsenen kotiinpaluu sitten mukanaan taskun täydeltä muistoja? Eipä juuri. Syykin on ilmeinen, sillä ainakin ensimmäisen työnäytteen perusteella Kalliojärvi liittyi yhtyeeseen ensisijaisesti kitaristiksi. Murinat irtosivat myös Ari Koivuselta, eikä Amoralin musiikki nykymuodossaan tukisikaan sitä vimmaisinta rähinää. On kuitenkin todettava, että niin vain räyhäystäkin kuuntelee jälleen mielellään, kun on tekijämies mikin takana.

Musiikkinsa puolesta In Sequence on kuin kasaan puristettu edeltäjänsä. Vaikka kiireettömästi säksättävän nimikappaleen ja yli kymmenminuuttisen itkuvirren From The Beginningin väliin jää kirjava joukko eri mielentiloissa poukkoilevia esityksiä, on niillä
ikään kuin sama kokonaisuutta nimittävä värinsä. Kokonaisuus on musikaalinen mutta maltillinen, ja sovituksellisen pelisilmän suhteen lähestytään kotimaan kärkikastia Amorphiksesta Sentencediin.

Henri Eerola
Arvio julkaistu Soundissa 1/2016