AMY WINEHOUSE: Lioness: Hidden Treasures

Arvio julkaistu Soundissa 12/2011.
Kirjoittanut: Tero Alanko.

Näin Amy Winehousen esiintyvän Oslossa tammikuussa 2007 – nuori nainen lauloi todella itsevarmasti ja sävykkäästi, vaikka tuntuikin siltä, että hän ei ollut lavalla täysin kotonaan.

Arvio

AMY WINEHOUSE
Lioness: Hidden Treasures
Island

Näin Amy Winehousen esiintyvän Oslossa tammikuussa 2007 – nuori nainen lauloi todella itsevarmasti ja sävykkäästi, vaikka tuntuikin siltä, että hän ei ollut lavalla täysin kotonaan. Jo tuolloin oli vyörynyt esiin tarinoita, joiden mukaan Amyn elämä oli rempallaan – viinaa, huumeita, vääriä miehiä ja niin edelleen.

Seuraavana päivänä tapasin hermostuneen ja hukassa olevan tuntuisen neidon. Hentoisen laulajan piti lyhyen haastattelun aikana kohentaa beehive-peruukkiaan, ottaa jotain pois silmästään, vastata tärkeään puheluun ja naputella tekstiviestejä. Vapautuneimmalta Amy tuntui puhuessaan 1960-luvun tyttöbändeistä ja kotieläimistä. Omasta musiikista keskustelemiseen hänellä ei ollut erityistä halua.

Amyn käytös ei vaikuttanut diivailulta. Enemmänkin tuntui siltä, että hän oli joutunut tilanteeseen, jota ei pystynyt hallitsemaan. Pohjoislontoolaisesta, vähän aiemmin ostoskeskuksen kulmilta pois kasvaneesta tytöstä oli tullut tähti. Vuoden 2007 mittaan hullunmylly sai vain lisää vauhtia. Upea Back To Black -levy (2006) myi platinaa jopa Suomessa. Britanniassa albumi teki sen kahdeksankertaisesti.

Seuraavaa albumia loistava laulaja ja vähintään lahjakas lauluntekijä ei saanut koskaan aikaan. Esiintymisetkin sujuivat vähän miten sattuivat. Kesällä 2010 Amy Winehousen piti tehdä Euroopan-kiertue, mutta hän romahti Belgradissa kesken ensimmäisen keikan. Reilua kuukautta myöhemmin laulajatar löydettiin kuolleena makuuhuoneestaan. Lattialla lojui kolme tyhjää vodkapulloa.

Amy Winehouse teki vaikutuksen jo Frank-ensilevyllään (2003), vaikka sen tuotanto oli aika tiukasti kiinni ajan hengessä. Erityisesti soulista ja vanhasta tyttöbändipopista ammentaneen Back To Black -levyn myötä hänestä tuli ikoni, katuviisaan ja omista asioistaan päättävän nuoren naisen malli. Hienointa asiassa on, että Back To Black kuulostaa yhä kaikin puolin tuoreelta ja erinomaiselta levyltä.

Maltillisesti Amy Winehousen muistoa vaalivan Lioness: Hidden Treasures -kokoelman ovat kursineet kasaan tuottajat Salaam Remi ja Mark Ronson. Levyn vanhin näyte on toukokuussa 2002 äänitetty tulkinta The Girl From Ipanema -klassikosta. Sillä on ainoastaan kuriositeettiarvo. Uusin nauhoitus on maaliskuussa 2011 viihdyttäjäveteraani Tony Bennettin kanssa tehty Body And Soul -duetto. Sekään ei kerro juuri mitään Amy Winehousen todellisesta taiteilijakuvasta.

Onneksi kahden ajallisen ääripään väliin jää myös mielenkiintoisempaa ja laadukkaampaa materiaalia. Tärkeimmät valinnat ovat ne kaksi kolmannelle albumille aiottua laulua, jotka Amy Winehouse sai valmiiksi ennen kuolemaansa. Niiden perusteella on vaikea sanoa mitään hänen musiikkinsa mahdollisesta suunnasta. Kappaleista leppeissä doowop-tunnelmissa keinuva Between The Cheats on osoitettu petolliselle siipalle ja Like Smoke -biisi kadottaa kohtalokkuutensa Nasin myöhemmin äänitettyjen, tyhjät paikat täyttävien höpinöiden takia.

Huhujen mukaan muutama vuosi sitten Amy Winehouse rupesi äänittämään vahvasti reggae-vaikutteista levyä Karibialla, mutta levy-yhtiö hylkäsi demomateriaalin kelvottomana. Tiedä sitten mistä jupakassa oli kyse, mutta ainakin Lioness-levyn avaava, samassa sessiossa The Girl From Ipaneman kanssa nauhoitettu reggae-versio Ruby & The Romanticsin Our Day Will Come -hitistä haaveilee tulevasta todella nätisti ja hyväntuulisesti.

Mukana on myös tulkintoja aiempien levyjen suosikeista. Tears Dryn alkuperäisversio on vetelä ja Wake Up Alonen pelkistetty luenta osoittaa studiotyön merkityksen. Monista lainakappaleista vaikuttavin on säästetty viimeiseksi. Amyn tulkinta Leon Russellin klassisesta A Song For Yousta pudottaa tuolilta. Siitä on mahdotonta olla kuulematta, kuinka tosissaan Amy on. Ja kappaleen lopuksi paljastuu, että se on löytynyt Donny Hathawayn version kautta.

Ilmeisesti Amy Winehouse jätti taakseen roppakaupalla sekalaisia äänityksiä. Salaam Remin mukaan Amyn muiston vaalijoilla ei ole aikomusta raapia kattilan pohjia samalla tavalla kuin vaikka Tupacin tapauksessa on toimittu. Toivottavasti tämä pitää paikkansa, sillä Lioness jättää isolta osin aurinkoisen muiston ainutlaatuisesta lahjakkuudesta.

Lisää luettavaa