Kalifornialaisella multi-instrumentalisti Brian Allen Simonilla eli Anenonilla on ilmiömäinen kyky saada elektroninen musiikki hengittämään kuin elollinen organismi. Toisin kuin monien aikalaisensa projektit, Anenonin kokeellinen elektroalbumi Sagrada ei ole tietokoneajan synteettinen pakkaustiedosto vaan aisteja terävöittävä ja mieltä liikuttava pitkäsoitto.
Jo vuonna 2012 omalla levymerkillä julkaisemallaan Inner Hue -debyytillä Anenon elävöitti rumpukoneiden ja sähköisen äänimaailman kudelmaa saksofonin soitolla. Tenorisaksofonin ja pianon viipyilevyyttä ja surumielisyyttä kuullaan myös Sagradalla. Ilmaisu on kehittynyt kuitenkin entistä herkkävaistoisemmaksi ja dynaamisemmaksi. Hiljaisen ja voimakkaan, tunnelmoivan ja tanssittavan, orgaanisen ja elektronisen sekä minimalistisen ja teatraalisen välinen vuorottelu on tarkasti rytmitettyä ja jännitteistä.
Kontrasteilla tyylittelyn hallitsee myös Sagradan masteroinut Yosi Horikawa. Soolotuotannossaan Horikawa nimittäin naittaa itse nauhoittamiaan luontoääniä usb-vuosikymmenen sämpläyksiin − olisikin mielenkiintoista tietää, kuinka suuri vaikutus hänellä on ollut albumin äänimaailmaan.
Joka tapauksessa Anenon vaikuttaa tekevän tämän hetken kiinnostavinta elektronista instrumentaalimusiikkia. Siitä Sagrada on vaikuttava ja tyylitajuinen todiste.