ANSSI KELA: Suuria kuvioita

Huojentavaa huomata, kuinka vakaana Anssi Kelan sulkakynä on pysynyt, vaikka kulovalkean tavoin levinnyt suosio ja sen kiihottamat soittolistat ovat jauhaneet omilla ontoilla motiiveillaan miehen tähänastisen soolotuotannon helmet kutakuinkin pulveriksi. Itselleen varaamassaan suhteellisessa työrauhassa Kela on hionut lähes yhtä tarttuvan ja tasaisen setin hyviä lauluja kuin Nummela-levylle ikuistui. Suuria kuvioita on kokonaisuutena hiukan etäisempi ja epävarmempi, mutta yksittäisiin lauluihin pääsee hyvin sisään viimeistään toisella kuulemalla.

Odotusten paine onkin enemmän sellaisen kuulijan ongelma, joka hakee pitkään pantatulta levytykseltä täsmälleen samaa tuoreutta ja salakavalaa viehätystä, joka teki läpimurtokiekosta ainutlaatuisen. Anssi kuitenkin pysyy lestissään eikä intoudu hakemaan rajojaan räväköillä tyylikikkailuilla tai stadionrockin tehoilla. Taustoja ja kertosäkeiden painotuksia on kyllä varmisteltu hiukan tanakammiksi, joten kaikkein askeettisimpia ja unenomaisimpia demosoundeja ei tällä kertaa viljellä – joskaan ei turhan suurimittaisia tai standardoituja äänivallejakaan.

Parasta ja omaperäisintä on edelleen Kelan tapa kertoa tarinoita, joista aistii tarkasti tapahtumia ympäröivän ilmapiirin ja tarpeen mukaan myös vuorokaudenajan, vallitsevan kelin, yksittäisiä kuulokuvia, eri ihmisiin liittyvät mielteitä ja vaikkapa uuden auton tuoksun. Kerronnan määrätietoinen musikaalisuus saa laulut liikkumaan koko ajan eteenpäin selkeän kuvailun voimalla. Mitään turhaa ei jäädä jankkaamaan ja kaikkein ilmeisimmiksi melodisiksi koukuiksi viritetyt toistosäkeetkin muuntavat usein virettään tarinoiden eri vaiheissa.

Romantiikka on edelleen haikeaa ja käsistä luisuvaa sorttia, jossa vähintään toinen osapuoli on alati jättämässä, pettämässä tai jäämässä odottamaan turhaan asioiden muuttumista onnellisempaan suuntaan. Kipinöitä, Laulu petetyille ja Sormus ovat levyn hillityimpiä tunnelmakuvia, joissa hellästi muotoiltuihin kertosäkeisiin suorastaan hiljennytään. Uudet autot on samanlainen koko pituudeltaan; boleron tavoin kehittyvässä jännitteessään.

Hempeilyihin nähden selvimmät iskubiisit 4:08 ja Suuria kuvioita ovat suorastaan meluisia. Ensin mainittu on Mikan faijan BMW:n melankolista ja happaman nostalgista jatketta luokkakokouksen kiusaantuneissa mutta selviin johtopäätöksiin kirkastuvissa tunnelmissa. Suuria kuvioita on nuorta ja levotonta vapauden huumaa road-leffan kuvastolla. Matkakertomus on kappalelistan pisin ja filmaattisin sepustus luutumista pakoilevan reissuelämisen kiihkossa ja dramaattisissa käänteissään.

Faijan haamu tavoittelee kiehtovaa henkilökohtaista flashbackia arkiseksi naamioituneen okkulttisen kokemuksen varjolla. Menneen sukupolven aaveet ovat inspiroineet myös laulun Kaatuneiden muistoille, jonka kulku käy turhankin paatokselliseksi sotapostin muodossa kynäiltyjen ja harkitusti mietityttävien mielikuvien hienouksille.

Käsittämättömän hyvin menestyneen musikantin paineet saattaisivat suistaa hyvänkin lauluntekijän typeriin itsetutkisteluihin, mutta Kelan yksinkertaisen symbolinen Mies ja meri on kiekon vahvimpia lauluja. Vankka akustinen komppi ja viiltävän kirkkaat sähkökitarasoinnut linjaavat komeasti hittirämpyttäjän pyrkimykset suhteuttaa itsensä ja laulujensa merkitystä elämän vieläkin suurempiin kuvioihin. Kela laulaa: "Kävi järjetön tuuri/Satuin asettamaan ne muutamat osaamani soinnut järjestykseen oikeaan/Ja nyt nää kouluja käyneet tyypit, ne tulee minulta kyselemään/Ne haluu tietää, et mitä on rakkaus ja mikä on elämän tarkoitus."

Soinnut ovat edelleen paljolti niitä samoja ja useimmat melodiat kuulostavat heti tutuilta ja läheisiltä. Mitä rakkauteen ja elämän tarkoitukseen tulee, Kela jää tarkoituksellisesti ihmettelemään niiden vaihtelevia ja odottamattomia ilmenemismuotoja. Hän jättää johtopäätökset ja julistukset viisaasti luomilleen roolihahmoille sekä kuulijan oman elämänkokemuksen varaan. Suuria kuvioita syntyy vasta, kun antaa Anssin innostaa itsensä eläytymään ja täydentää itse kerrotut tarinat ja vaikutelmat omilla mielleyhtymillään.