ANTTI SARPILA JA SEVERI PYYSALO: New Moods – New Sounds

Jukka Perkon Olavi Virta-tribuutti lanseerasi legendaarisen jazz-levymerkin Suomeen tyylillä viime vuonna. Nyt Blue Noten sinivalkoinen voittokulku jatkuu toisella erinomaisella julkaisulla. Valokeilassa on tällä kertaa kaksi soittajaa, joiden musiikki ei kuulu minun perusruokavaliooni. Tämän levyn jälkeen tilanne on toinen.
Antti Sarpilan ja Severi Pyysalon ensimmäinen yhteinen albumi on yksinkertaisesti loistava moderni jazz-levy. Tarkoitan modernilla tällä kertaa sekä historiallista että ajatonta nykyaikaisuutta. Toisaalta tämä jousikvartetolla silattu kvintetti soittaa mieleeni huikeita assosiaatioita 1950-luvun kovimpiin valkoisiin cool-jazz klassikoihin. Toisaalta tässä levyssä ei ole mitään retroa, vaikka sen sointi onkin hyvin lämmin ja vanhahtava.
J.-P. Virtasen tuotantojälki lähtee liikkeelle 1950-luvun amerikkalaisesta high fidelity-ajattelusta eli parhaasta mahdollisesta soundista akustiseen jazziin. Olen hyvilläni siitä, että Blue Noten legenda on Suomessa näin hyvissä käsissä. Virtasen laaja-alainen muusikkous yhdistyneenä aitoon friikkiyteen on rautainen kombinaatio kun rakennetaan puitteita tämän tyyppisille sekä menneeseen että nykyaikaan viittaaville levyille.
Albumin kantavana ajatuksena on mitä ilmeisemmin ollut tuoda Antti Sarpilan kiistattomat instrumentalistin kyvyt hieman freesimpään ympäristöön. Severi Pyysalon kirjoittamat eurooppalaista eleganssia hohkaavat kappaleet toteuttavat tämän tavoitteen tyylikkäästi. Koska levyn tähdet ovat tunnettuja virtuooseja ei heidän soitannollisia ansioitaan tarvitse erikseen todeta. Sen sijaan levyn komppiryhmän on syytä ottaa mukaan aplodeihin. Erityisesti aivan sikamakealla vintagetonella tässä soittava kitaristi Teemu Viinikainen teki minuun syvän vaikutuksen. Viinikaisen soitossa on juuri sitä timanttista ja ajatonta tunnetta, jota kunnon Blue Note-levyltä sopii odottaa.