ARCH ENEMY: Wages Of Sin

Melodista death metallia työstävän ruotsalaisen superryhmän neljäs studiotuotos äänitettiin jo joulukuussa 2000 ja julkaistiin Japanissa viime vuoden huhtikuussa, mutta sopimusteknillisistä ongelmista johtuen albumi näkee päivänvalon muualla maailmassa vasta nyt. Tähän suhteutettuna Arch Enemyn voi sanoa onnistuneen, sillä viimeisen myyntipäivän umpeutumisesta ei ole tietoakaan. Lisäarvoa albumille antaa sen julkaiseminen Euroopassa tuplana, jolla kuullaan harvinaisempaa materiaalia Judas Priest -, Iron Maiden – ja Europe-covereita myöten.

Sitten viime näkemän – eli vuonna 1999 julkaistun Burning Bridgesin – on Arch Enemy uusinut miehistöään. Amottin kitaroivat veljekset Christopher ja Michael, Mercyful Fatesta ja noin kymmenestä muusta ruotsalaisesta metalliryhmästä tuttu basisti Sharlee D'Angelo sekä nykyään Cradle Of Filthissä paukuttavan Adrian Erlandssonin pikkuveli Daniel antoivat lähtöpassit alkuajoista lähtien mukana olleelle örisijälle Johan Liivalle. Tilalle ei otettu ketä tahansa tuttua karvaturpaa, vaan vokalistiksi valikoitui saksalaisista underground-bändeissä vaikuttanut rähisijä Angela Gossow, jolla ulkonäöllisesti olisi ollut todennäköisemmät saumat menestyä saksalaisilla mallimarkkinoilla.

Levyn ensimmäiset sekunnit saavat pelkäämään Arch Enemyn muuttuneen death metallin Dream Theateriksi, mutta onneksi jatkossa edetään musiikin ja kappaleiden ehdoilla. Vaikka Arch Enemyn jokainen soittaja on virtuoosi sarallaan, eivät yhtyeen soittajat egotrippaile tekemällä itsetarkoituksellisen monimutkaisia sävellyksiä, vaan taitoja väläytellään kappaleiden ehdoilla. Tältä Carcass olisi kuulostanut Necroticism- ja Heartwork-albumeilla, jos Michael Amottilla ja bändin muilla soittajilla olisi olleet samat taidot kuin Arch Enemyllä tänä päivänä.

Vaikka Arch Enemy ei musiikillisesti kuulosta tänään yhtä innovatiiviselta kuin Carcass kymmenen vuotta sitten, ei bändin sävellys- sekä soitannollisia taitoja käy kiistäminen. Thrashia ja death metallia yhdistelevät sävellykset väritetään tarttuvilla melodioilla ja mehukkailla sooloilla kahdentoista biisin toimivaksi kokonaisuudeksi. Jonkun vähemmän taitavan aktin käsittelyssä Wages Of Sin kuulostaisi kliseiseltä ja säälittävältä, mutta näin määrätietoisesti, ammattitaitoisesti ja väkevästi esitettynä pelottavan hyvältä. Siksi levyä voi suositella muillekin kuin vain melodisen death metallin ystäville. Jos ei muuten, niin vain kuullakseen kuinka nainen voi öristä näin vakuuttavasti.