Itselleni tämä Huntington Beachin heavy-ylpeys on aina ollut ristiriitainen tapaus, ja Avenged Sevenfoldin seitsemättä albumia ei voikaan arvioida ilman katsausta menneeseen. Yhtyeen alati liikkeessä oleva tyyli on muotoutunut alkuaikojen metalcoresta uuden aallon melodiseen jenkkiheviin ja Hail To The King -albumin (2013) Metallica-jäljittelyyn. Parhaimmat hetket ovat ainakin allekirjoittaneelle olleet City Of Evil- (2005) ja Avenged Sevenfold -albumien (2007) ytimekkyys ja mestarillinen laulunkirjoitus, sen sijaan Nightmare-albumilla (2010) mukaan tullut proge tai viimeaikainen pastissi eivät oikein lämmitä.
The Stage ottaa onneksi askeleen taaksepäin. Materiaali on progressiivista, usein ylipitkää ja välillä yhdentekevää, mutta ainakin kappaleissa kuuluu vilpittömyys ja innostuneisuus – molemmat edelliseltä levyltä kadoksissa. Teknisenä suorituksena The Stage lähestyy ajattomuutta, niin solisti M. Shadowsin ylivertaisten laululinjojen kuin kitaristi Synyster Gatesin alati äärimmäiseksi yltyvän sankaruuden muodoissa. Kun vain sisältö olisi taitojen tasolla, käsissä olisi klassikko. Nyt tuntuu siltä, että A7X ei ole edelleenkään tehnyt sitä parasta levyään.
