Backyard Babies tuntuu tekevän samaa levyä vuodesta toiseen. Hirveästi mikään ei ole muuttunut, vaikka bändi piti tällä vuosikymmenellä reippaan mittaisen tauon. Vaan eipä sitä paljon tarvitsekaan uusiutua, jos homma toimii vanhalla reseptillä näin hyvin.
Backyard Babies on alusta lähtien osannut energisen, tarttuvan ja räyhäkän rockin soittamisen. Kappaleet huutavat päästä kuulumaan hikiseen keikkasoittoon. Se vasta vaatiikin taitoa kyetä säveltämään tällaisia kappaleita, jotka tuntuvat samaan aikaan miljoonaan kertaan kuulluilta ja silti hirvittävän tuoreilta.
Ja valehtelin alussa: kyllä levyltä tarkalla kuuntelulla löytyy uuttakin. Esimerkiksi Dregenin kitaroinnissa on uudenlaista herkkyyttä ja sävyjä. Paikoittainen bluesahtavuus sovituksissa ei myöskään ole aivan peruskauraa. Tyypillisimpiä BB-biisejä eivät ole pystybassolla svengaileva päätösnumero Walls tai melkein AOR-balladiksi äityvä Bloody Tears.
Tässä on levy, jonka ei tarvitse olla yhtään mitään enempää.
