BAND OF HORSES: Acoustic At The Ryman

Arvio julkaistu Soundissa 1/2014.
Kirjoittanut: Antti Granlund.

Arvio

BAND OF HORSES
Acoustic At The Ryman
Brown

Kun perinteiset kokoelmat alkavat olla konseptina omaan turhuuteensa tukehtuneita, bändien on mietittävä muita keinoja välitilinpäätöstensä toteuttamiseen. 10-vuotisjuhlaansa viettävä Band Of Horses on päättänyt julkaista akustisen livelevyn.

Acoustic At The Ryman on taltioitu Nashvillen Ryman Auditoriumissa kahden illan aikana huhtikuussa 2013. Keikkojen materiaali on napsittu tasaisesti amerikkalaisyhtyeen neljältä studiolevyltä, mutta kyseessä ei ole mikään hittikavalkadi – esimerkiksi singleinä julkaistut Is There A Ghost, Laredo ja Dilly eivät ole albumilla. Audiofiileille tarjotaan DSD-tekniikalla miksattua ja masteroitua 24bit/96kHz-versiota, mutta sen mahdolliset hienoudet karsiutuvat pois muista digiformaateista.

Band Of Horses on sovittanut kappaleensa pelkistettyyn akustiseen muotoon, ja lopputulos kuulostaa kauniine stemmalauluineen Crosby, Stills, Nash & Young -nelikon melankolisuuteen taipuvaiselta pikkuserkulta. Pääosassa ovat akustiset kitarat, piano ja  Ben Bridwellin kuulas lauluääni. Rumpuja tai muita rytmikilkuttimia ei kuulla.

Intensiteettiä kuitenkin riittää, ja Acoustic At The Rymanin herkimmät hetket porautuvat sieluun vastustamattomasti. Slow Cruel Hands Of Timen surullisenkaunis tuokiokuva toimii riisuttuna tulkintana erinomaisesti ja No One’s Gonna Love Youn loppusäkeet ”Things start splitting at the seams and now / It’s tumbling down hard” nostavat ihokarvat pystyyn.

Harmi vain, ettei kaikkia kappaleita ole ilmeisesti sovitettu ollenkaan. Esimerkiksi The Funeralin satunnainen pianonpaukutus kääntyy jopa koomisen puolelle, ja ajoittain Band Of Horses on kuin se kavereiden rokkibändi, joka päättää kesken kotibileiden napata kitarat käsiinsä ja heittää spontaanin keikan ihmisille, jotka hihkuvat tuntemilleen kappaleille ja niiden esittäjille varsinaisesta lopputuloksesta välittämättä. Myös variaation puute alkaa albumimitassa puuduttaa, siitäkin huolimatta, että Acoustic At The Ryman on vain 38 minuutin mittainen.

En silti näe yhtään syytä, miksi yhtyeen fanit eivät voisi rakastua tähän albumiin.

Lisää luettavaa