BARATHRUM: Saatana

Barathrumilla on black-bändien joukossa yksilöllinen tyyli. Sen vaikutteet löytyvät lähempää ensimmäisen aallon mustuutta, Venomia ja Bathorya, kuin 90-luvun romanttisempaa kiidätystä. Sen äärimmilleen yksinkertaistettu, välillä jopa yksioikoinen, pauke takaa raskaan ja iskevän äänivallin. Edusta tulee myös ongelma, sillä muutaman biisin jälkeen Barathrumin eteneminen alkaa tuntua luurangolta, jonka liikkumisen lisäksi pitäisi löytää nopeasti verta ja lihaa ympärilleen.
Onneksi Demonos Sovan äänen kanssa kokeillaan erilaisia vaihtoehtoja. Miehen peruslaulanta on välittömästi tunnistettavissa ja esimerkiksi Boundless Artsin kaltainen soundikikkailu auttaa biisejä kestämään kulumista. Vastaavaa ennakkoluulottomuutta toivoisi biisirunkoihinkin. Saatanan kansi on viimeisen päälle tyylikäs ja symbolinen.