Kun Battlelore käynnistää uuden levynsä Third Immortalilla, innostus alkaa kohota mukavasti. Levyltä valuu sen verran tunnelmallista maalailua, että Battleloren matkaan rohkenee heittäytyä varauksetta.
Edellinen levy Evernight (2007) jätti hieman sekavat tunnelmat, sillä Tolkienin taruista aiheet fantasiametalliinsa poimivan ryhmän musiikillinen linja vaikutti hieman haparoivalta ja suunta epäselvältä. Tuosta levystä ei ole vielä kulunut kauan, mutta Battlelore-leirissä on otettu merkittäviä kehitysaskelia ja nopeasti. Nyt bändi osuu asiansa ytimeen.
Uuden albumin sävellykset ovat kautta linjan napakymppejä tai aivan sen tuntumassa jopa siinä määrin, että biiseistä ei oikein tahdo sitä ehdotonta huippuhetkeä löytää. Kautta linjan leijaileva murheellisuus on kaikkivoipaisen vangitsevaa. Myös yhtyeen tunnetaso vaikuttaa kasvaneen ja jäsenten tähtäin osuu tarkasti samaan pisteeseen. The Last Alliance ei tuotannollisesti edusta erityisen massiivista äänimaisemaa, mutta silti Battleloren mahtipontisuus pääsee puhkeamaan kukkaan nimenomaan sävellysten ja niiden sovitusten ansiosta.
Battlelore kuulostaa tänään siltä kuin vanha The Gathering ja myöhempien aikojen Bathory löisivät kättä sulassa sovussa. Ollaan isojen asioiden äärellä.
