Beirut is back. Neljän vuoden tauon jälkeen Zach Condonin vetämä kokoonpano ilostuttaa kuuntelijoitaan uudella albumilla. Ilon taustalla on tosin surua. Condon on kertonut kärsineensä pahasta uupumuksesta ja raskaasta erosta. Sittemmin uusi rakkaus on palauttanut voimat musisointiin.
Levyn nimikkobiisi No No No on leppoisa rallattelu. Kädet alkavat väkisinkin lyödä yhteen musiikin tahdissa. At Once puolestaan saa kädet ennemminkin pyyhkimään liikutuksen kyyneleitä.
Albumissa liikutaan kaupungista toiseen. Aloitusraita Gibraltar johdattaa takaisin bändin pariin. Perth on jotenkin tylsä. Siinä ei ole Beirutin perinteen hyviä puolia muttei virkistäviä uusia tuuliakaan. Istanbulilaiseen kaupunginosaan viittaava Fener on jälleen aurinkoinen. Turkista Condon kertookin löytäneensä kauniin puoliskonsa.
Piano soi kappaleissa kauniisti. Samoin viulu ja trumpetti. Puhumattakaan ukulelesta, jonka Condonin kerrotaan tuoneen ensin vitsillä lavarekvisiitaksi mutta ihastuneen sen ääneen.
On mukava saada torvisoittokunta takaisin. Toivotaan, että Condon ei uuvuttaisi itseään uudelleen vaan kulkisi samalla rauhallisella tempolla kuin yhtyeen musiikki.
Yes Yes Yes.
