BIG STAR: In Space

Arvio julkaistu Soundissa 09/2005.
Kirjoittanut: Mikko Meriläinen.
70-luvulla kolme vaikutusvaltaista, powerpopin perustan valanutta albumia tehnyt Big Star on palannut kehiin kahden alkuperäisjäsenen voimin.

Arvio

BIG STAR
In Space
Ryko

70-luvulla kolme vaikutusvaltaista, powerpopin perustan valanutta albumia tehnyt Big Star on palannut kehiin kahden alkuperäisjäsenen voimin. Laulaja/lauluntekijä/kitaristi Alex Chilton sai mukaansa rumpali Jody Stephensin ja vahvistukseksi riensi Big Starilta vaikutteensa ammentaneen Posiesin ydinkaksikko Ken Stringfellow ja Jon Auer. Pettymys on karvas, sillä In Space on kokonaisuutena todella epäonnistunut albumi, jonka nostavat hädin tuskin kuiville muutama upea biisi sekä viehättävän vanhakantainen tuotanto.

Albumin ensimmäinen kolmannes on lupaava kunkin laulunkirjoittajan pistäessä parastaan. Chiltonin pirteä poppis Best Chance We've Ever Had, Auerin kaunis Lady Sweet sekä Stringfellowin beachboysmainen Turn My Back On The Sun ovat upeita sävellyksiä vaivattomasti soitettuna ja upeilla harmonioilla kuorrutettuna. Sitten alkaa jyrkkä alamäki sietämättömän Love Revolutionin myötä, joka on valkoisen miehen soulia määreen hirveimmässä merkityksessä.

Harvassa ovat ilon aiheet siitä eteenpäinkään. Mukaan mahtuu lukion musiikkiluokan vetämältä kuulostavia rokkipaloja, keskeneräisiä biisiaihioita sekä yksi kömpelö instrumentaali. Vuoden päästä tätä levyä ei ole vaikea löytää divarista. 

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa