Toisinaan tulee murehtineeksi sitä, kuinka moni lahjakas taiteilija vetäytyy musiikin parista omiin oloihinsa jo parin levyn jälkeen. Joskus taas saa syyn riemuita, kun eläköitynyt esiintyjä patistetaan takaisin ihmisten ilmoille vireänä seniorikansalaisena, ehkä jopa nuoruusvuosiaan luomisvoimaisempana taiteilijana, kuten Bill Fayn tapauksessa.
Lontoossa varttunut ja yhä siellä vaikuttava Fay julkaisi kaksi albumia 1970-luvun alussa, mutta seuraavaa varsinaista studiolevyä jouduttiin odottamaan vuoteen 2012 saakka, jolloin Life Is People sijoittui Mojon äänestyksessä vuoden kolmanneksi parhaaksi albumiksi. Who Is The Sender? ei häviä edeltäjälleen. Se tulvii kauniita pianosävelmiä ja anteliaasti orkestroituja pastoraalisen folkin rikkaita sävyjä. Rähisevä sähkökitara häiritsee rauhaa sopivin väliajoin.
Bill Fay kuulostaa Leonard Cohenin ja Gerry Raffertyn sekoitukselta, johon on lisätty siivu Lambchopia ja suortuvan verran Dylania. Wilcon Jeff Tweedykin täytynee taas mainita, koska hän houkutteli ujoksi mainitun Fayn uudestaan yleisön eteen. Sender tehoaa parhaiten keskittyneessä kuuntelussa, mutta soveltuu myös säestämään mitä tahansa luovaa ja rauhanomaista toimintaa.
