Reilut kymmenen vuotta toiminut Bishop Allen ammentaa sekin vuosikymmenten takaa. Bändi haluaa kuulostaa noin 30 vuotta sitten vallalla olleelta uuden aallon rockilta nykivine rytmittelyineen ja kitaroiden takaa pykyttävine syntikoineen. Rumpusoundinkin pitää pätkähtää samalla soundilla kuin vuonna 1982, jolloin peli hyvien soundien puolesta alkoi olla menetetty pitkäksi aikaa.
Pelastukseksi tarkoitushakuisesta ja huonoa makua edustavasta retroilusta koituvat nokkelat melodiat, joita bändi on onnistunut kirjoittamaan kappaleisiinsa. Biisit − vaikkakin hyvin tarttuvia − eivät tosin ole kovin persoonallisia, vaan useimmiten parin kolmen soinnun rallatuksia. Yleissoundi on pehmeä, mikä ei ole kovinkaan tavallista näissä ympyröissä. Peruspoppisovituksista poikkeaa calypsona soitettu Crows.
Jotakin vielä erikoisempaa maustetta ja särmää vähän monotoniseksi jäävä kokonaisuus olisi kaivannut. Hammer And The Nailin kitararevityksissä sellaisesta kuullaan häivähdys. Kaikesta huolimatta tuttavuus Bishop Allenin kanssa on miellyttävä. Musiikki on monin tavoin mukavaa mutta ei yhtään enempää.