BJÖRK: Vulnicura Strings

Arvio julkaistu Soundissa 12/2015.
Kirjoittanut: Salla Harjula.

Arvio

BJÖRK
Vulcinura Strings
One Little Indian

Björk tietenkin tekee mitä ikinä tykkää ja on siksi niin upea. Islantilaisen outoilun kuningatar ei kumartele ketään eikä koskaan tee mitään, jota voisi erehtyä luulemaan toisen käsialaksi.

Nyt on vuorossa viimekeväisen Vulnicura-levyn jousisovitettu versio. Miksei? Jo originaalilla jouset ovat isossa roolissa.

Välillä tunnen syyllisyyttä ja myönnän itselleni, että ehkä rakastan enemmän ideaa Björkistä kuin hänen musiikkiaan. Näin on ollut etenkin Vespertinen (2001) jälkeen. Juuri siksi Vulnicura ilostutti niin. Levy oli kokeellinen ja persoonallinen ja niin Björk, mutta ei outoilua outoilun vuoksi, vaan sävellyksissä oli myös se määrittelemätön Jokin, joka tekee biisistä toimivan biisin.

Strings on köyhempi versio alkuperäisestä. Hauskat soundiefektit on riisuttu pois, korvattu lisäjousilla ja jätetty naisen laulu sellaisekseen. Biisijärjestys on eri.

Jos ajatuksena oli karsia kommervenkit ja paljastaa levyn sisäinen kauneus, yritys ei osu maaliin. Jännittävästi tuntuu suorastaan, että jousiraidat soivat kauniimmin originaalilla. Jopa se jännä Jokin tuntuu monesta viisusta mystisesti hävinneen.

Ei Strings välttämättä huono ole. Mutta antaako se mitään omana itsenään? Jota Vulnicura ei jo antanut? Mmh.

Lisää luettavaa