Kun laulaja Chris Robinson raakkuu The Black Crowesin uutuuslevyn And The Band Played On -kappaleessa sanat ”through the storm/ through the wicked, wicked rain”, on miehen tulkinnassa pysäyttävää uskottavuutta. Taitaa etelän hippi tietää, mistä laulaa.
Chris ja Rich Robinsonin veljessiteen ympärille rakentunut orkesteri on mankeloitu niin monessa rytäkässä, että sen olemassaolo vetreänä ja toimivana rock-yhtyeenä on ihme. Lievän hämmästyksen aiheuttaa ainakin se, kuinka jumalattoman hieno kokonaisuus yhtyeen kahdeksas studioalbumi Before The Frost on. Samalla kun The Black Crowesin rokkistaraosakkeet ovat luisuneet alamäkeen, on lukuisia miehistö- ja muita sotkuja läpikäynyt varispartio saanut rivinsä suvereeniin iskuun.
Slidekunkku Luther Dickinson tuo Rich Robinsonin rinnalla orkesterin kitarakuvioihin psykedeelistä blues-liitoa, ja koko ryhmän rento yhteispeli on murhaavaa. Tyylillisesti bändi liikkuu tutulla maaperällä eli toinen koipi nakottaa eteläisessä juurimullassa ja toinen brittiläisessä Stones/Faces-maastossa.
Robinsonin veljekset ovat sulattaneet vaikutteensa sielukkuutta tihkuviksi aikuisten miesten rocklauluiksi, joissa on eeppistä paatosta ja etelän rentoa itsevarmuutta juuri sopivassa suhteessa. The Black Crowes on parhaimmillaan tismalleen yhtä kova klassinen rock-yhtye kuin esikuvansa. Kovasta luomisvireestä kertoo sekin, että uutuuslevyn kylkiäisbonuksena julkaistu lisäalbumi Until The Freeze uneliaine countryrokkeineen on umpirautaa sekin.
