Negura Bunget on 20-vuotisen uransa aikana onnistunut muodostamaan täysin uniikin identiteetin yhdistämällä perinteisiä black metal -kitaroita, kokeellisia post metal -soundeja ja romanialaista kansanmusiikkia. ZI on Transilvanialaiseksi trilogiaksi kutsutun kokonaisuuden toinen osa. Se seuraa trilogian ensimmäisen osan, Taun (2015), kokeellisempaa ja vähemmän metallipainotteista linjaa. Hitaasti rakentuvien biisien dynamiikka muistuttaa Neurosista siinä, ettei se ole hiljaisen ja äänekkään välistä variointia, vaan tasoja on useita.
Pala palalta raskaammaksi muuttuva Brazda Da Foc on ehkä levyn paras dynamiikan taidonnäyte ja upea sävellys muutenkin. Kaikkein raskain vaihde löytyy kuitenkin vasta seuraavan biisin, Baciu Mosneagin, alkaessa, joten ZI pääsee oikeuksiinsa vain kokonaisuutena kuunneltuna.
Se onko ZI Negura Bungetin uran tähän mennessä paras levy on mielipidekysymys. Pidän post- ja black metalia yhdistelevästä, raakasoundisemmasta ’N Crugu Braduluista (2002) vielä enemmän, mutta pitkäjännitteisemmän keskittymiskyvyn omaavat kuuntelijat saattaisivat valita astetta sivistyneemmän ja sävellyksellisesti erinomaisen ZIn.