Black metalia ja pop-koukkuja – Cradle Of Filth ei häpeile melodioita

Arvio julkaistu Soundissa 8/2017.
Kirjoittanut: Nuutti Heiskala.

Arvio

Cradle Of Filth
Cryptoriana – The Seductiveness Of Decay
Nuclear Blast

Cradle Of Filth on aina ollut eräänlainen black metalin kevyempi vaihtoehto. Kun bändin musiikki on lisäksi ollut aika konservatiivista, ei sitä kuuntelemalla ole juuri skenepisteitä tippunut. Filthin goottiblack on kuitenkin erottunut intellektuaalisella otteellaan edukseen vertailussa moniin google translate -tyyppisiä sanoituksia suoltaviin norjalaiskollegoihin.

Cryptoriana edustaa 2000-luvun Cradle Of Filthiä, vieden bändiä yhä melodisempaan suuntaan. Achingly Beautifulin ja The Seductiveness Of Decayn kaltaisissa biiseissä käytetään häpeilemättä tarttuvia pop-koukkujakin. Taustalla pauhaavat kuitenkin alati nopeat ja tarkasti soitetut tuplabassorummut.

Hammer Of The Witchesin (2015) myötä pitkäaikainen kitaristi Paul Allender jäi bändistä, suoraviivaistaen bändin soundia ja sävellyksiä. Cryptorianalla uusi kokoonpano kuulostaa vielä edeltäjäänsäkin itsevarmemmalta.

Ehkä juuri tuo turvallisuudentunne on albumin heikko lenkki. Vaikka biisit ovatkin erittäin hyviä, jää levystä lopulta jonkinlainen liian helpolla pääsemisen maku. Midianin (2000) aikaista vaarantunnetta, kaaosta ja villiä kokeilullisuutta toivoisi raudanlujan rutiinin mausteeksi.

Lisää luettavaa