Tasan vuosi sitten ilmestynyt Hoojaa oli albumi, jonka Black Motor tarvitsi sekä asemansa lopulliseen sementointiin että uusien kuulijoiden kalasteluun. Vaikka fonisti Sami Sippolan, basisti Ville Rauhalan ja rumpali Simo Laihosen keikoilla oli kansaa kaatunut jo vuosia kuin herätyskokouksissa, tuntui samasta puusta veistettyjen, keikkakokemusta mukailevien levyjen kuuntelu monista turhauttavalta. Kusti Vuorisen sävellyksille pääosin rakentuneen Hoojaan myötä hurjan tamperelaisen improvisaatiopartion ilmaisu tiivistyi sopivasti.
Keikoilla yhtye on pelannut Hoojaankin jälkeen sekä omillaan että värikkäine vieraineen tutuilla tehoillaan, mutta oliko täysosumalevy indikaatio uudesta suunnasta ääniterintamalla? Ei ollut. Maailman parasta agraarifreejazzia varmoin käsin runnova porukka palaa Jumehniemen myötä höyläämään pidempiä ja kiharaisempia lastuja.
Black Motorin uusimman suurin sankari soittaa suullaan. Jumehniemellä Sami Sippola ottaa ahnaan loikan kohti Albert Ayler/Peter Brötzmann -johdannaisen röhinän ja voimafonismin maailmaneliittiä, aivan Ken Vandermarkin ja Mats Gustafssonin vanaveteen. London Jazz Festivalin keikka marraskuussa Barbicanissa tekee asian takuulla tiettäväksi laajemminkin.
