BLACKMORE´S NIGHT: Ghost Of A Rose

Arvio julkaistu Soundissa 06-07/2003.
Kirjoittanut: Jaan Wessman.
Syvästä purppurasta sateenkaarivärien kautta yöntummaan ilmaisuun siirtynyt Ritchie Blackmore loihtii jälleen vaimonsa Candice Nightin kanssa keskiaikaisia äänimaisemia. Juuri Suomessakin vieraillut Blackmore's Night viehättää, ainakin pienempinä annoksina.

Arvio

BLACKMORE´S NIGHT
Ghost Of A Rose
SPV

Syvästä purppurasta sateenkaarivärien kautta yöntummaan ilmaisuun siirtynyt Ritchie Blackmore loihtii jälleen vaimonsa Candice Nightin kanssa keskiaikaisia äänimaisemia. Juuri Suomessakin vieraillut Blackmore's Night viehättää, ainakin pienempinä annoksina. Tätä nykyä entistä hanakammin akustisen varteen tarttuva kitaristi ei ole menettänyt soittajana teräänsä. Helposti tunnistettavat vakiokuviot saattavat joidenkin mielestä kuulostaa vanhanaikaisilta mutta totuus on se, että soittajana "mies mustissaan" on edelleen kova jätkä. Niin klassis- kuin folkvaikutteisetkin Nur Eine Minute ja Queen For A Day (pt. II) ovat piristävää kuunneltavaa laatukitaroinnin ystäville, jos yleisen linjanvedon hyväksyy. Ja pysyypä se sähkiskin vielä Blackmoren kädessä; levyn yllättävänkin räväkästi avaava Way To Mandalay ja eritoten Rainbow Blues muistuttavat kuuntelijoita siitä instrumentalistista, joksi yleisö edelleen Blackmoren helpoiten mieltää – tulisieluinen mutta halutessaan hyvinkin maltillinen kepittäjä.

Tunnin verran tuokiokuvia menneistä ajoista on kuitenkin himpun verran liikaa. Sävellykset alkavat hiljalleen toistaa itseään, vaikka toteutus toimii. Viidestätoista biisistä olisi voinut jättää muutaman väliin. Asiaa onneksi jossain määrin paikkaa levyn harkittu kokonaisuus, jossa Nightin heleästi soiva ääni uskalletaan välillä pistää tauolle instrumentaaliosuuksien ajaksi. Muutamasta hudista huolimatta Ghost Of A Rosen kepeissä tahdeissa on tietynlaista taikaa, joka kutsuu hämyilemään. 

Lisää luettavaa