Ritchie Blackmoren renessanssimusiikki alkoi jo edellisellä levyllä saada sähköisempää viittaa ylleen ja linja jatkuu. Secret Voyage käynnistyy likimain perusklassista muistuttavalla God Save The Kegillä, joka vielä lupailee antoisaa akustisvoittoista tunnelmointia keskiaikaisessa hengessä, mutta toisin käy.
Secret Voyage on pääpainoltaan sähköinen ja käytännössä puhdas poplevy. Toki musiikki noudattelee alkuperäistä linjaa, eli menneisyyden melodiat ovat kappaleiden pääasia. Bändi on aiemmillakin levyillään silti tullut lähemmäs nykyaikaa. Nyt sitä edustaa Elvis Presleyn tutuksi tekemä Can´t Help Falling In Love. Osittain jo coverin johdosta bändin tuoreen levyn tasalaatuisuus aluksi kärsii. Ajan myötä bändin sympaattisuus ja kappaleiden kaihoisa fiilistely alkavat viedä voittoa, vaikka renessanssimusiikin ja popraitojen asettuminen aidan kahta puolta miten koittaisi ärsyttää.
Blackmore’s Night saattaa nykyisellä ilmeellään menettää jotakin ainutlaatuisuudestaan. Yhtye lähestyy uutuudellaan Mike Oldfieldin Crisis-levyn b-puolta (1983), mutta välttää pahimmat karikot. Blackmorella on sentään vielä tyylitajua tallella.