Bonnie ”Prince” Billy riisui Merle Haggardista Nashville-kiillon – Edesmenneen kantritähden laulut soivat komeasti uusina versioina

Arvio julkaistu Soundissa 6/2017.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.

Arvio

Bonnie "Prince" Billy
Best Troubadour
Domino

Sitä ei välttämättä arvaisi, että Bonnie ”Prince” Billy on Merle Haggard -fani, mutta Best Troubadourin jälkeen sen tajuaa hyvin. Will Oldham ei jäljittele kantrilegendaa, vaan kääntää katseen levyn nimen mukaisesti tämän kiistattomiin kykyihin todellisesta elämästä sattuvasti raportoivana trubaduurina. Tästä on turha etsiä Okie From Muskogeen tapaisia isoja hittejä ja mukana on Haggard-originaalien lisäksi muidenkin tekemiä Merlen esittämiä lauluja.

Oldham on riisunut kaiken Nashville-kiillon lauluista ja korvannut sen ilmavan folkahtavasti lämpimällä epämuodollisuudella. Jousien ja pedal steelin sijaan saksofoni törähtelee, banjo plonkuttelee ja akustiset kitarat helkkyvät Willin laulaessa hurmaavan herkästi haavoittuvaisella kotikutoisuudella. Nuala Kennedyn huilu ja Cheyenne Mizen viulu luovat vahvaa kelttitunnelmaa. Huilun ja haamumaisen steelin sävyttämästä Roses In The Winteristä on riisuttu hiljentävästi kaikki turha, mutta jos ei mureudu I’m Always On A Mountain When I Fallista, Praysta ja lähes hilpeästi svengaavasta Wouldn’t It Be Somethingista, niin vika voi olla vain siinä, ettei elämä ole vielä koulinut kuulijaa. Se kyllä korjaantuu ajan kanssa.

Lisää luettavaa