Boris hurmaa vaikeimman kautta – Dear-albumi puhuttelee äärimmäisyyksiä rakastavia

Boris
Dear
Sargent House

Uuteen Boris-levyyn kannattaa aina tutustua ilman ennakko-odotuksia. Välillä bändi on tehnyt stoner rockia, välillä dronea, välillä poppia. Dearilla ollaan taas drone metalin kimpussa. Tempot ovat hitaita ja kitarat raskaita ja alavireisiä. Sunn O))):n faneille Dear on varmasti mielenkiintoinen uutuus. Se on kuitenkin seattlelaisia meluisampaa ja vapaamuotoisempaa musiikkia.

Kaoottinen Dear ei silti missään nimessä ole, vaan pikemminkin tavanomaisempaa harkitumpi ja hallitumpi Boris-levy. Sitä sen toisaalta pitäisikin olla, sillä bändi on työstänyt Dearia kauan suunnitellen siitä viimeistä levyään. Borisia ennalta tuntemattomalle kuuntelijalle suosittelisi kuitenkin ehkä ensin helpompia Pinkiä (2005) tai Heavy Rocksia (2011), sillä grungehtavaa Absolutegota lukuun ottamatta Dear on aika vaikea ja hitaasti aukeava levy.

Vaikka Boris välillä onkin tehnyt itsetarkoituksellisen vaikean vaikutelman (esimerkiksi bändin Heavy Rocks -levyllä (2002) ei ole mitään tekemistä vuonna 2011 ilmestyneen samannimisen levyn kanssa), vaatii Dear kuitenkin keskittymistä vain monitahoisuutensa takia. Levyä ajatuksella kuuntelevaa palkitaan Borisin uran kauneimpiin lukeutuvilla biiseillä.