Kun Brother Firetribe julkaisi False Metal -debyyttinsä aika tarkalleen kaksi vuotta sitten, bändiä pidettiin Emppu Vuorisen terapiasivuprojektina. Yhtyeen toisella keikalla vajaa puoli salia seurasi kyräillen, miten bändi selviytyy, mutta sepä otti työvoiton, jollaisia ei juuri koskaan näe. Keikan lopulla yleisö eli täysin Brother Firetriben mukana ja näytti tyytyväisyytensä.
Brother Firetriben amerikkalainen AOR-linja jakaa rajusti mielipiteitä. Kysymys ei kuitenkaan ole metallista, sen bändi itsekin tietää ja osasi debyytillään suhtautua siihen itseironisesti. Kakkoslevyllä yhtye ei naurata. Bändi latelee täyslaidallisen suuren soundin varaan laskettua kevyttä hevirokkailua, jossa ei duurisointuja säästellä. Uutuus kuulostaa jopa debyyttiä kepeämmältä, mutta se ei oikeastaan haittaa. Veli Paloheimon musiikilla on ennen kaikkea viihdearvoa, mutta bändi suhtautuu biiseihinsä niiden ansaitsemalla vakavuudella ja arvokkuudella. Eihän tässä ole kysymys korkealentoisesta taiteesta, vaan pelkästään fyysisesti hyviltä tuntuvista kappaleista.
Levyn päättävä I Am Rock -single on ehkä titteliltään pientä liioittelua. Silti se astuu Anette Olzonin tukeman nimiraidan ohi, joskin jää Going Out With A Bangin konventionaalisen, mutta niin onnistuneen kokonaisuuden varjoon.
