Kitaristi Peter Svensson oli pari vuotta sitten hyperaktiivisessa tilassa The Cardigansin pitkän maailmankiertueen jälkeen, kun hän ryhtyi säveltämään uusia lauluja. Livesoiton aggressiivisuus, suoraviivaisuus ja rosoisuus tarttuivat nauhalle ja luovat nyt Super Extra Gravitylla aikamoisen kontrastin Long Gone Before Daylight -albumin letkeälle kantritunnelmalle.
Vaikka albumi alkaa hätkäyttävän korskealla kitaramurjonnalla, Svensson ei ole silti hukannut kokonaan The Cardigansin tunnusomaisinta piirrettä: koskettavan kauniita melodioita. Vastakkainasettelu riehaantuneen kitaran ja kolean yleissoinnin kanssa kuitenkin korostuu, kun Nina Persson pääsee ääneen. Käheä laulu tihkuu hunajaa kuten aiemminkin.
Yhtye on onnistunut tavoitteessaan tehdä outo, vinksahtanut ja erilainen levy. Americanan sijaan vertailukohtia voi hakea modernisti rokkaavasta Pixiesistä (Godspell), Smashing Pumpkinsin raskaista popmelodioista (Little Black Cloud), 60-lukuisesta jytäbluesista (Holy Love) ja vaikkapa Lou Reedin urbaanista rentoudesta (In The Round).
Vimmasta ja uudistumisenpalosta huolimatta levy tuntuu keskeneräiseltä, aivan kuin yhtenäisen linjan takaavaan viimeistelyyn ei olisi riittänyt enää paukkuja. Sekava ja hankalasti lähestyttävä albumi epäilemättä jarruttaa kahdeksan miljoonaa levyä myyneen The Cardigansin voittokulkua.