CHILDREN OF BODOM: Skeletons In The Closet

Arvio julkaistu Soundissa 9/2009.
Kirjoittanut: Ville Sorvali.

Kun hevibändi versioi toista hevibändiä, lopputulosta voi harvemmin luonnehtia missään suhteessa onnistuneeksi. Kun alkuperäisen sovituksen toisinnolla ei kuitenkaan ole mahdollista saavuttaa kantaesityksen tunnelmaa, ei versioivan yhtyeen omakaan soundi tule tarpeeksi esille pelkällä laulutyylin vaihtamisella.

Arvio

CHILDREN OF BODOM
Skeletons In The Closet
Spinefarm

Kun hevibändi versioi toista hevibändiä, lopputulosta voi harvemmin luonnehtia missään suhteessa onnistuneeksi. Kun alkuperäisen sovituksen toisinnolla ei kuitenkaan ole mahdollista saavuttaa kantaesityksen tunnelmaa, ei versioivan yhtyeen omakaan soundi tule tarpeeksi esille pelkällä laulutyylin vaihtamisella. Hyvänä esimerkkinä mikä tahansa Iron Maiden -laina – joiden joukossa Children Of Bodomin Aces High edustaa, surullista kyllä, parhaimmistoa.

Hevicovereita on siis levyttänyt myös Children Of Bodom. Ja vähän muutakin, niin kuin sen hassunhauskan Oops… I Did It Againin. Vaikka viihdearvo lähentelee suurimmassa osassa näistäkin esityksistä nollaa, bändi ainakin kuulostaa itseltään – yllätti sen sitten versioimasta Slayeria (Silent Scream) tai vaikka Kenny Rogersia (Just Dropped In). Suurimmaksi ongelmaksi muodostuukin viitseliäisyyden puute, joka oikeastaan kiteytyy Poisonin jo alunperin umpisurkeaan Talk Dirty To Me -kappaleeseen. Sille kun pitäisi tehdä muutakin kuin laulaa se kähisten ja lisätä vähän säröä.

Jos Skeletons In The Closet olisi julkaistu ep:nä, se voisi kappalevalinnoista riippuen toimiakin. Kyllähän Trustin Antisocialkin kulkee kuin Anthraxilla ikään, mutta ei näillä eväillä silti 18 biisin maratonin voittoa tuuletella.

Lisää luettavaa