Tanskalainen Choir Of Young Believers tunnetaan yhä ehdottomasti parhaiten tv-sarja Sillan tunnuskappaleesta Hollow Talk. Kyseinen kappale kuvastaa varsin hyvin yhtyeen musiikillista linjaa, joskin nyt käsissä oleva kolmas pitkäsoitto on tuonut mukaan yhä enemmän elektroniseen ilmaisuun perustuvaa äänimaailmaa. Samalla Choir Of Young Believers on ottanut askeleen poispäin perinteisen rakenteellisesta popmusiikista, jossa säkeet ja kertosäe seuraavat kaavamaisesti toisiaan. Abstraktit mausteet tuovat paikoin hieman kliiniseen tuotantotapaan selvästi lisää voimaa.
Yhtyeen nokkamies Jannis Noya Makrigiannis on kahden kansallisuuden (Tanska ja Kreikka) muovaama muusikko ja nämä eurooppalaisuuden ääripäät kuuluvat miehen musiikista mielenkiintoisella tavalla. Vaikka Grasquen tarjoama, puhdas ja keveä tunnelma sopii kuin nakutettu skandinaaviseen maisemaan, on pinnan alla jotain vaikeammin hahmotettavaa ja paikoin jopa uhkaavaakin. Choir Of Young Believers vertautuukin mielessäni yhä enemmän pohjoiseen kollegaansa Sigur Rósiin – molempien musiikista kun löytyy se jokin mystinen elementti.
Monisyinen, haastava ja tahallisen kalsea Grasque ei varmasti avaudu kaikille, mutta se on usein hyvän taideteoksen merkki. Aika tulee vääjäämättä asettamaan levyn sen sille kuuluvaan asemaan.