Loosegoats-yhtyeen solistin virasta soolouralle irtaantunut Christian Kjellvander on ihme ukko. Passinsa mukaan Kjellvander on nuorehko ruotsalainen mies, mutta levyjensä perusteella häntä voisi luulla elämää nähneeksi amerikkalaiseksi älykköcowboyksi. Miehen musisointia on ylistetty taajaan erityisesti niissä maailman musiikkilehdissä, joissa alt.countryn ja uusfolkin nimeen vannotaan. Epämääräisen americana-otsikon alla kulkevan musiikillisen touhuilun kentässä hän on vaikuttava ilmestys.
Kjellvander on sisäistänyt perinnemusiikin ja klassisen laulaja-lauluntekijätyylin sävellykselliset ja kerronnalliset niksit suvereenisti ja osaa hyödyntää niitä luonteikkaasti omiin tarpeisiinsa. Harvoin kuulee laulajaa, jonka äänimateriaali ja tulkinnallinen perusvire istuvat yhtä saumattomasti esitettävän musiikin henkeen. Hiljaisella karismalla operoivan miehen laulu pistää epäilemään, josko hänen soluistaan löytyisi tarkemmassa syynissä preeriakulkurin geeni.
Kirjavalla avustajakaartilla soitettu levy hengittää juuri niin analogisesti ja luonnonmukaisesti kuin kuuluukin. Kaktusmaisemat ja avaran lännen intiimit tarinat eivät kuulosta lainkaan ulkokohtaisilta, vaikka niitä kertoo pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan tuote. Parhaimmillaan lähes leehazlewoodmaiseen kohtalokkuuteen yltävä Christian Kjellvander esittää epäilemättä juuri sellaista musiikkia, jonka kohtalo on hänelle osoittanut.