Jussi Lehtisalon joukkio jatkaa sekoilujaan bändin nimen parissa. Ainakin toistaiseksi Falcon-nimi näyttää jääneen yhden levyn mittaiseksi, ja Circle-nimi on palautettu ydinryhmän haltuun. Merkillistä touhua.
Leviatan saapui tutkaan yhtä takavasemmalta kuin useimmat edeltäjänsä – vain muutama kuukausi edellisen jälkeen – asettuen vaihteeksi virkistävän kauas siitä ironisesta machopullistelusta, missä Circle on tehnyt kieltämättä murhaavaa jälkeä viime vuosina niin levyillä kuin keikoillakin.
Leviatan on akustinen, kaunis, rauhallinen ja hypnoottinen levy. Se on taianomainen yhdistelmä jännittäviä, shamanistisia lauluja sekä eetterissä hahmottomina pyöriviä abstrakteja tunnelmia. Usein Leviatanilla lähestytään Kuusumun Profeetan ja Plain Riden reviirejä.
Paria englanninkielistä ja instrumentaalia raitaa lukuun ottamatta mennään kauniilla kotimaisella, ja Janne Westerlundin suussa sanat soivat kiehtovina – vaikka tekstit totutun epämääräisiksi ainakin omassa tajunnassani jäävätkin.
Leviatan on hieno muistutus siitä, että Circlessä on aina ollut kyse paljosta muustakin kuin sekoilusta ja mekkalasta. Haluaisinpa kovasti nähdä tällaisen Circlen myös livenä jollain Telakan tyylisellä tunnelmaklubilla.