CIRCLE: Raunio

Toisinajattelevan musiikkifilosofi Jussi Lehtisalon luotsaamassa Circlessä on poikkeuksellista se liki itämainen pitkäjänteisyys, jolla bändi jatkaa miehistövaihdoksista huolimatta valitsemallaan underground-linjalla liutumatta kohti mainstreamia. Väsähtämisen sijaan homma vain paranee. Minimalismi on edelleen se valaiseva liekki, mutta Lehtisalon viime vuosien krautrock-innostus on avartanut ympyrän kehää psykedelisemmäksi ja näkemystä rikkaammaksi. Se on myös tuonut bändisaundiin alkuperäisen arktisen askeesin tilalle sitä pilkesilmäistä lämpöä, joka aina on leimannut Circlen henkilökuntaa.

Viime marraskuussa Turun, Jyväskylän ja Helsingin keikoilla äänitetty Raunio voisi hyvin olla yhden illan tuotantoa. Eri osat nivoutuvat intensiivisesti rakentuvaksi kokonaisuudeksi paljastaen vaikuttavasti, miksi Circle on yksi maan parhaista live-akteista. Outoa jännitettä huokuva Raunio pitää kuunnella keskittyneesti alusta loppuun. Siten se vaivuttaa katarsiksellaan puhdistavaan transsiin. Mika Rätön salakielinen messuaminen ja kuulas sähköpiano nappaavat huomion ensimmäisinä, sitten Jyrki Laihon ja Janne Westerlundin kitarat vievät linnunradalle Olli Joukion rumpujen räjähdellessä tähtisumuina. Lehtisalon lahjomattomasti sykkivä basso pitää Teemu Korpipään keskipakoisen laajentuvasti miksaaman ja manipuloiman paketin koossa.

Magman, Popol Vuhin ja Amon Duulien mystinen henki nousee Rauniosta ilman nostalgiaa.