Globaaliin kulttisuosioon kirineestä, porilaislähtöisestä Circlestä kirjoittaessa on helppo vaipua silmämunat nurin narauttavaan hyperbolaan ja antaa jylhien ylisanojen valua paperille kuin itsestään. Niin vankkumattomaksi tämän hyperyhtyeen asema tuntuu betonoituneen, ja niin ehtymättömältä sen jäsenten moniin hankkeisiin riittävä taika vaikuttaa.
Hienointa Circlessä on kuitenkin se viikarimaisuus, jolla se ideansa toteuttaa, piittaamatta siitä, miltä touhu muiden mielestä saattaa vaikuttaa. Pönöttämiseen tai oman statuksen varjeluun ei Jussi Lehtisalosta ja kumppaneista taida yksinkertaisesta olla. Niinpä Rautatielläkin kaikki tehdään pistämättömällä tyylillä – olipa kyse sitten nimi- ja avauskappaleen heviteutaroinnista tai sitä seuraavan Lääkkeen kaikin puolin mestarillisesta taiderockista, johon Janne Westerlundin hieno laulusuoritus sopii täydellisesti.
Circlen monipuolisuus tiivistyy Rautatiellä melko napakasti. Yhtyeelle tunnusmerkillistä, verrattoman polleasti rullaavaa superriffiherkuttelua kaipaavat tyydyttyvät, samoin ne, jotka viehtyvät improvisatorisista matkoista ja aroista askelista tuntemattomaan.
