Kauniin popin ja kummallisuuksien yhdisteleminen ei ole tyylilajeista helpoimpia. Moni on sille tielle lähdettyään hyytynyt tienposkeen jonnekin, missä ei ole kaunista popmaisemaa eikä kovin kummallistakaan. Onneksi Clap Your Hands Say Yeahin horisontti on luonnostaan kauniisti vinossa. Melodiat ovat nättejä ja kappaleiden sumea logiikka ei tunnu erikoisuudentavoittelulta.
Jonkinlaiseksi kynnyskysymykseksi nousee Alec Ounsworthin nariseva ääni. Jos ei käninätoleranssi ole nollassa, on Some Loud Thunderin äänimaisemaan mukava upota. Talking Headsin tai The Flaming Lipsin levyiltä tutut keinot käsitellä popmusiikkia ovat läsnä, muttei CYHSY mikään perässähiihtäjä ole. Yhtyeen pop on luontevasti vinoa sellaisissa iloluontoisesti svengaavissa kappaleissa kuin Satan Said Dance. Myös Yankee Go Homen suruisa laahaus sujuu hienosti.
CYHSYn toinenkin levykokonaisuus on hajanainen ja poukkoileva. Kuulijan mielentilasta riippuen se on joko hermostuttavaa hapuilua tai ainut oikea tapa koota tällainen albumi.
