THE CLASH
: Sound System


Arvio julkaistu Soundissa 9/2013.
Kirjoittanut: Antti Granlund.

Arvio

THE CLASH

Sound System

Sony

Musiikin laadulla mitattuna Sound System -boksi on liki täydellinen. The Clash oli 1970-luvun lopulla maailman paras bändi – raikas, energinen, kantaaottava, hämmästyttävän monipuolinen, loistava livenä, paljon enemmän kuin pelkkä punkyhtye.

Kasarityyliseen boomboxiin pakatut yksitoista cd:tä ja dvd kokoavat yhteen bändin viisi studioalbumia, kaikki singlet ja niiden b-puolet, demoja, julkaisemattomia kappaleita ja valikoituja live-taltiointeja. Dvd:llä on yhtyeen musiikkivideot, muuta promomateriaalia ja lisää live-vetoja, osa harvinaisia tai ennen näkemättömiä. Katastrofaalinen Cut The Crap -albumi (1985) on syystäkin vaiettu kuoliaaksi.

Mick Jonesin tekemä uudelleenmasterointi on onnistunut paremmin kuin olisi kuunaan voinut kuvitella. Kun esimerkiksi Give ’Em Enough Rope -levyn (1978) avaava Safe European Home räjähtää ulos kaiuttimista voimakkaampana ja raikkaampana kuin koskaan aikaisemmin, kyynel on tulla silmään. Myös debyyttialbumi The Clash (1977) soi komeammin kuin ennen, ja parhaimmillaan levyiltä huomaa soittimia ja sävelkulkuja, joita siellä ei tiennyt olevankaan.

Kokonaisuutena Sound System jättää silti toivomisen varaa. Kompletistit saattavat olla pettyneitä siihen, ettei mukana ole materiaalia ennen London Callingia nauhoitetuilta The Vanilla Tapes -demoilta tai vuonna 1981 CBS:n taltioimilta Bond’s Casino -livekeikoilta. Puolilegendaarisen Rat Patrol From Fort Bragg -bootlegin muualla julkaisemattomia kappaleita Sound Systemille on päätynyt vain kaksi: The Beautiful People Are Ugly Too ja Idle In Kangaroo Court. Toisaalta mukana on todellinen helmi, yhtyeen ensimmäinen demo, jonka julmetulla energialla paiskittu 1977-tulkinta osoittaa, kuinka loistava bändi The Clash oli jo uransa alkuvaiheessa.

Boksin ulkomuoto on sekin kinkkinen tapaus. Suunnittelusta vastaava Paul Simonon taiteilee kitschin rajamailla päälleliimattujen fonttien, barbileikkeihin sopivien pahvisten roudauslaatikoiden ja julistekotelona toimivan puolimetrisen tupakan kanssa. Sound Systemiä penkova rokkari saattaa hyvinkin luulla koukanneensa levykaupan lisäksi myös Tiimarissa.

Oma lukunsa on diy-henkinen tyhjä pikkukirjanen The Future Is Unwritten, johon voi kirjoittaa oman tarinansa. Sen tilalle olisi ottanut panna vaikkapa levyllisen musiikkia.

The Armagideon Times -fanzinen näköispainokset, rintamerkit, tarrat ja tuntolevyt ovat kiva lisä kokonaisuuteen, vaikka tuskin niitä moni kovaan kulutukseen ottaa. Sound System on juuri sellainen diggarituote, joka laitetaan hyllyyn paraatipaikalle ja otetaan sieltä muutaman kerran vuodessa juhlallisesti soittoon.

Lisää luettavaa