Chicagolainen Common on usein määritelty paremman kategorian puutteessa ”tiedostavaksi” mc:ksi. Tällöin jää huomaamatta, että kyseessä on yksi alan monipuolisimmista taiteilijoista. Lonnie Rashied Lynnin temaattinen vetovoima juontaa juurensa perustavanlaatuisien ristiriitojen ilmentämästä inhimillisyydestä. Hän on tullut tunnetuksi uskonnollisuuden, vapauden ja rakkauden sanansaattajana, joka muuntuu hetkessä tuliseksi battle-mc:ksi. Sama mies, joka on tehnyt lajityypin hienoimpia kappaleita rakkaudesta, siirtyy eleettömästi seksistiseen, homofobiseen ja rasistisiakin elementtejä sisältävään puhetapaan.
Jos suurelta osin Kanye Westin tuottama sisäsiisti Finding Forever kuulostaa kiusallisesti Ben (2005) toisinnolta, täytyy muistaa, että Common jos joku on ehtinyt tehdä monenlaista musiikkia, toisistaan radikaalisti poikkeavia lp-kokonaisuuksia singlejä unohtamatta. Hän on koetellut mittoja ja kadensseja, teemoja ja kertomia tuottajista puhumattakaan. Jos varhainen kumppani No I.D. ei kasvanut Commonin mukana, eikä Soulquarians tuonut hänelle radiosoittoa, Kanye West on heidän rinnallaan tylsää seuraa miehelle, jonka ajatus vaeltaa parhaimmillaan valtoimenaan. So Far To Gon tuotannosta vastaa liian varhain menehtynyt Jay Dee, aikalaistensa rinnalla kolossaalinen hahmo. Tavallista ponnettomammin kirjoittava ja esiintyvä Common on uransa taiteellisella pohjanoteerauksellakin kollegoitaan päätä pidempi.
