Parhaiten Bright Eyesin nokkamiehenä tunnettu Conor Oberst on ehtinyt olla monessa mukana. Kun kaikki miehen kokoonpanot ja alkuvuosien omakustanteet otetaan huomioon, niin Oberst on julkaissut kahdenkymmenen vuoden ajan lähes levyn per vuosi. Hurja suoritus, varsinkin kun ottaa huomioon, että ikää miehellä on vasta 34. Oma suosikkini Oberstin laajasta tuotannosta on kiistämättä Outer South (2009), jonka pariin tulee säännöllisesti palattua.
Upside Down Mountain on Oberstin ensimmäinen levy Nonesuch-levymerkille, mutta mitään varsinaisesti uutta ei tämän yhteistyön kautta ole miehen musiikkiin tullut. Oli Oberst minkä tahansa kokoonpanon kanssa liikkeellä, niin aina on voinut luottaa siihen, että tarjolla on pieteetillä ja käsityöläisen taidolla tehtyä musiikkia − ja niin on nytkin. Suurin ero aiempaan lieneekin se, että yleensä Oberstin levyillä on ollut vähintään pari kerrasta tarttuvaa kappaletta, mutta nyt levyyn perehtyminen vaatii enemmän aikaa.
Kuten niin usein, niin perehtyminen asiaan lopulta palkitsee kuulijan. Artefact #1 on klassista Oberstia, tämän ajan vastine Simon & Garfunkelin ajattomalle kauneudelle. Samaan jatkumoon mahtuu upea Night At Lake Unknown, jota kuunnellessa on vaikea pidättää liikutusta.
Pakko se on taas myöntää, Conor Oberst on onnistunut jälleen.
