Dramaattinen tyylinvaihdos World Without Godin (1991) raa’asta ja paksusta deathmetallista kevyemmin rockaavalle Reflectionsille (1994) saattoi olla yksi Convulsen kaataneista seikoista. Ei kai death koskaan erityistä muotia ollut, mutta tuolloin grunge, blackmetalli sekä death-bändien rockimpi ote tekivät kaikesta muusta vanhanaikaista. Siksi muutos oli ymmärrettävä. Äärimmäisen brutaali ja tyylipuhdas death ei ole huudossa nytkään, mutta on vain loogista, että Convulse palaa alkuaikojen kuritukseen, korinaan ja kuolemaan. Välissä olivat kuitenkin niinkin erilaiset bändit kuin Puhelinkoppi, Pornorphans ja When The Empire Falls.
Evil Prevails on tavallaan se levy, mikä Reflectionsin olisi pitänyt olla. Luita kaluavan synkkää ja täyteläistä deathiä. Rami Jämsä kurluttaa yhtä matalalta kuin Immolationin Ross Dolan ja levy on kuin sekoitus amerikkalaisen deathin suurkaupunkien varjoja ja suomalaisen ulottuvuuden metsää, suota, lumihankea ja umpiruosteista puukkoa. Kokemus kuuluu terävämpänä soittona ja selkeämpinä biiseinä kuin World Without Godilla, vaikka tyyli ja tunnelma ovat hyvin samankaltaiset. On hassua, että Convulse tekee parhaan levynsä liki kaksikymmentä vuotta hajoamisestaan.