On osittain Cradle Of Filthin omaa syytä, että monien oli helppo sivuuttaa hienot Godspeed On The Devil’s Thunder- ja Darkly, Darkly Venus Aversa -levyt (2008 ja 2010) olankohautuksella. Yhtye vietti monta vuotta syvällä suossa. Jos edellä mainittuja albumeja verrataan kultakauden Dusk… And Her Embrace -tuotoksiin (1996 ja 1998), The Manticore And Other Horrorsin kaveri on Midian vuodelta 2000. Samanlaista tasonpudotusta tuoreimmalle ei silti tapahdu.
Uusi albumi ei ole ilmaisultaan juurikaan suorempaa, joskin rahtusen raaempaa Cradle Of Filthiä. Kokonaisuus on kuitenkin tuttavallinen ja monipuolinen. Sillä tavalla, että materiaali voisi kuulostaa hyvältä jopa livenä. Promokuvissa pelleillään, mutta bändin musiikki on uskottavampaa kuin ehkä koskaan.
Levyltä jäävät puuttumaan The Cult Of Venus Aversan ja Lilith Immaculaten kaltaiset ydinkärjet, mutta kokonaisuudessaan teokselle on luvattavissa pitkää ikää. Harmi vain, että loppuun lätkäisty Sinfonia muistuttaa viime kevään välityönäkin järkyttävästä epäonnistumisesta nimeltä Midnight In The Labyrinth.
