CYPRESS HILL: Rise Up

Arvio julkaistu Soundissa 4/2010.
Kirjoittanut: Arttu Tolonen.

Luulen, että Cypress Hillin yleisöstä yhtä suuri prosentti pitää uusien levyjen julkaisua tarpeellisena kuin Rolling Stonesin faneista. Bändi on saavuttanut jonkinlaisen classic rock -tason toiminnassaan. He voivat kiertää soittamassa vanhoja klassikoitaan hamaan ikuisuuteen.

Arvio

CYPRESS HILL
Rise Up
Virgin

Luulen, että Cypress Hillin yleisöstä yhtä suuri prosentti pitää uusien levyjen julkaisua tarpeellisena kuin Rolling Stonesin faneista. Bändi on saavuttanut jonkinlaisen classic rock -tason toiminnassaan. He voivat kiertää soittamassa vanhoja klassikoitaan hamaan ikuisuuteen.

Jättääkö tämä levy merkin menestyskiertueiden settilistoihin? Enpä usko. Muutama toimiva raita löytyy, mutta yllättävän suuri osa levystä rämmitään raprocksuossa. Varsinkin lajin metallisemman laidan jatkuva kyntäminen ihmetyttää. Daron Malakianin kanssa tehty Trouble Seeker on todella rasittava. Linkin Parkin Mike Shinodan kanssa luotu Carry Me Away -emoilu on myös aika hyödytön. Take My Pain olisi ollut huomattavasti parempi biisi ilman Everlastin mörisemää kertsiä.

Maailman pesislätsäpäisin stalinisti Tom Morello vierailee kahdella biisillä: Rise Up kuulostaa ensin tylsältä, mutta pidemmän päälle riffi alkaa iskeä. Shut ‘Em Down on aika yksioikoista hardrock-junttausta, mutta toisaalta mies saa plussaa jokaisesta nuotista, jota ei soita Audioslavessa.

Hyviä hetkiäkin on. Bang Bang kuulostaa siltä kuin B-Real ja Sen Dog vierailisivat vuosituhannen vaihteen ranskalaisessa kesähitissä. Get ‘Em Upista tulee mieleen Wun Gravel Pit. Light It Upin tausta, joka lienee levyn funkein, perustuu Black Eyed Peasin Joints & Jamsin pidemmän videoversion lopun grooveen.  
Sinne tänne ripotellut Cheech & Chong -skitit ovat korneinta vähään aikaan, jopa rap-skittien kontekstissa.

Lisää luettavaa